Ilmiö: kekri

Olipa kerran tyttö nimeltä Roosa. Hänellä oli syntymäpäivät juuri kekrin aikoihin. Kaikki olivat unohtaneet hänen syntymäpäivänsä, koska samaan aikaan kaikki juhlivat kekriä. He söivät paljon makeisia ja äidin tekemää maukasta piirakkaa. Kun piirakka oli syöty kaikki menivät tanssimaan kansantanssia. Roosaa harmitti, että kukaan ei edes onnitellut häntä. Mutta kun hän meni ulos keittiöstä perhe olikin järjestänyt hänelle yllätys syntymäpäivät. Äiti sanoi:

-Kekri on mainio juhla, mutta emme koskaan unohtaisi synttäreitäsi.

Äiti halasi Roosaa ja antoi lahjan. Roosa oli hyvin onnellinen.

Oli kaunis alkuilta. Kolme nuorta tyttöä oli kotona viettämässä kekriä. He päättivät lähteä ulos, mutta sitä ennen he päättivät pukeutua kekrittäriksi ja sitten he lähtivät ulos. Pimeys oli jo laskeutunut kylän ylle. He lähtivät kävelemään kylän keskustaan. Iso härkä astui yhtäkkiä heidän tiellensä ja kysyi ”kuis pyyhkii hemmot?” Iso härkä johdatti tytöt vuorelle. Vuorelta näkyi kuun valossa hienot maisemat. Yhtäkkiä taivaasta laskeutui kekripukki. Vihaisen näköisenä kekripukki laskeutui tyttöjen eteen. Tytöt lähtivät pakoon. Tytöt pysähtyivät hengähtämään sillalle. He kuulivat takaa askeleen. He kääntyivät ja näkivät kekripukin nuijan kanssa. kerkripukki nosti tytöt ajatusten voimalla kuohuvan kosken yläpuolelle. sitten Kekripukki tiputti tytöt kuohuvaan kosken eikä heitä sen koommin nähty. 

 

Olipa kerran poika, joka oli köyhä ja asui yksin syrjäisessä metsässä. Eräänä päivänä poika huomasi kummallisia vaatteita hänen pihallaan. Hän käveli lähemmäksi ja otti vaatteet mukaansa. Hän puki vaatteet ylleen ja hän muuttui kekripukiksi. Hänen mielessään kulki julmia ajatuksia. Sitten hän lähti läheistä kylää kohti nälkäisenä. Hän saapui kylään ja koputti yhden talon oveen. Talon isäntä tuli avaamaan ja säikähti pelottavan näköistä hahmoa ovensa edessä. – Anna ruokaa tai vien kaiken mitä omistat! sanoi Kekripukki. Isäntä kävi hakemassa leipää ja ojensi sen kekripukille. – Haluan juomaa! sanoi Kekripukki. Sitten isäntä sanoi että hänellä ei ollut. Kekripukki rikkoi talon ikkunat ja meni sisään, sitten hän vei kaikki hänen keittiö tavaransa. Isäntä jäi makaamaan lattialle kun Kekripukki katsoi virnuilevalla ilmeelle isäntää. Isäntä hälytti kylän vartijat ja he piirittivät Kekripukin. Kekripukki nauroi ja taisteli vartijoiden kanssa. Kuitenkin yksi vartija sai hänestä otteen ja heitti talon seinää päin. Vartija poisti hänen naamionsa ja näki nuoren köyhän pojan, hänen silmänsä olivat punaisia. Vartijat polttivat puvun ja puvusta irtosi energiaa joka tuhosi kaikki talot. Poika siirrettiin nukkumaan vartijoiden huoneeseen. Kun hän heräsi, hänelle tarjottiin ruokaa ja juomaa. Mutta sen jälkeen hänet käskettiin rakentamaan talot uudestaan.  

 

Matti-isopapan kekri

Matti-isopappa kuoli vuosi sitten ja. Nyt on kekri ja Matti-isopappa on tullut tarkastamaan kotitilaansa. Hän on mennyt tarkastamaan, että sato on kerätty mutta ei ole, sitten hän ajattelee että ehkä se kerätään myöhemmin ja menee saunalle, mutta sitäkään ei ole laitettu lämpenemään. Matti-isopappa on nyt pettynyt ja menee sisälle katsomaan, onko hänelle katettu pöytään lautasta, mutta siellä ei ole lautasta kenellekään. Matti-isopappa löytää haamusilmälasinsa ja nyt näkee kunnolla, että hän on mennyt naapurin tilalle, joka on hylätty. Hän menee omalle tilalle, ja siellä on kaikki tehty. Matti-isopappa on iloinen.

 

Seppo setä kuoli viime vuoden kekrin aikana koska kekripukki puukotti häntä munuaiseen. Nyt monet ihmiset ovat nähneet hänet navetan takana kummittelemassa. Menin yksi päivä katsomaan navetan taakse että olisiko hän siellä, hän oli siellä ja ojensi minulle puukkoa ja sanoi että jos puukottaisin sitä kekripukkia ja sanoin kyllä. Seuraavana päivänä tapasin kyseisen kekripukin ja sanoin hänelle että olen tavannut Sepon haamun ja hän sanoi että minun pitäisi puukottaa sinua, sitten se kekripukki lähti juoksemaan ja en enää ikinä nähnyt sitä.